Kennel Evergrey'sin kasvattaja Riitta Vainiontaus on informoinut
4.12.2017 seuraavaa:
’Cisco Vom
Wolfsdreieckillä on todettu eilen virallisessa silmätarkastuksessa pannus.
Sairaus on perinnölliseksi luokiteltu. Sen periytyvyyskaavaa ei tiedetä. Pannusta
ei voi tutkia eikä ennaltaehkäistä etukäteen. Jälkeläisten jalostuskäytössä
pitää kiinnittää huomiota, ettei valitun partnerin lähisukulaisilla puhjennutta
tautia olisi.
Hannes Lohen tutkimusryhmä etsii geenitestiä ko. sairauteen. Jos sinulla on Ciscon
jälkeläinen, niin pyydä eläinlääkäriä ottamaan verinäyte koirasta ja
lähettämään se ko. tutkimukseen. Keräävät sekä terveiden, että sairaiden
jälkeläisten näytteitä.’
Koska Ciscolla on paljon jälkeläisiä, niin tässä on nyt
loistava tilaisuus viedä geenitestausta eteenpäin. Eli suosittelen nyt
lämpimästi, että jokainen D-pentueen jälkeläinen geenitestattaisiin!
Suvi Heinola AlmaVetistä on luvannut geenitestin Ciscon
jälkeläisille maksutta kunhan laput ja liput on täytetty ja omistaja lähettää
itse näytteen laboratorioon. Ajanvaraus hoituu soittamalla AlmaVetiin ja tilaamalla
aika Suville.
Ciscolla on siis 21 pentuetta ja 171 pentua. Lisäksi
Ciscon pennuilla on jo jälkeläisiä. Yhdellä jälkeläisellä on tämän hetken
tiedon mukaan diagnosoitu pannus. Sairaus voi ilmetä eri muodoissaan eri
tavoin; on ärhäkkää nuorena ilmenevää muotoa, joissa lääkkeet eivät tunnu
tehoavan ja elinikäennuste on lyhyt. On vanhempana, ilmenevää muotoa, jossa
sairaus etenee rauhallisesti ja vaste lääkkeille hyvä (kuten nyt Ciscolla).
Nuorilla koirillakin on myöskin tavattu tätä rauhallisesti etenevää muotoa. Sitten on
plasmoomaa, joka on lievempi muoto pannuksesta. Tutkijat ovat sairauden
perinnöllisyydestä ja siitä, onko nämä kaikki samaa sairautta, hyvin eri
mieltä. On tehty yhdistelmiä missä molemmat vanhemmat ovat olleet pannuskoiria,
mutta yksikään jälkeläinen ei ole sairastunut. Tai vain yhdelle on sairaus
puhjennut.
Pannusta ei voi eikä kannata tutkia vain varmuuden vuoksi.
Tämä on usean tutkijan ja erikoissilmälääkärin kanta vuosien varrelta. Jos huomaa
mitään poikkeavaa koiran silmissä, kannattaa tutkituttaa jo senkin vuoksi, että
jokainen meistä tietää, kuinka kiusallista on, jos itsellä silmissä on jotain
poikkeavaa. Pannus voi ilmaantua hyvin pian sen jälkeen, kun silmät on
tutkittu, eli pannus kuuluu niihin sairauksiin, joita ei voi tutkia etukäteen.
Sairautta on ollut jo 80-luvulta lähtien kannassa. Pannusta
on todellisuudessa saksanpaimenkoirilla suhteellisen vähän. Jopa vähemmän kuin
haimakoiria. Jos omistajat, joilla on
pannuskoiria, ottaisivat viralliset lausunnot, niin se veisi asiaa eteenpäin ja
voisimme välttää yhdistämästä koiria, joiden lähisuvussa ko. sairautta on. Tämä
oli myös tutkijoiden neuvo. Tämä auttaisi koko rakastamaamme rotua
terveydellisesti eteenpäin tämän suhteen. Ainoastaan sairaiden poistaminen
jalostuksesta on se ainut oikea tie. Terveitä ei ole syytä jättää pois
jalostuksesta, vaan mahdollisten partnereiden valinnassa tulee tehdä hieman
enemmän selvitystyötä perimän selvittämiseksi. Jos poistaisimme jalostuksesta
kaikki ne sukulinjat, joissa esiintyy pannusta/haiman
vajaatoimintaa/perianaalifisteliaa/furunkoloosia/syöpää/kasvaimia ja
lukemattomia muita mahdollisia sairauksia, meiltä loppuisivat koirat kesken.
Mutta kun annamme tutkijoille mahdollisuuden tutkia näitä sairauksia ja
käytämme niitä terveitä yksilöitä harkiten, pääsemme lopulta entistä parempaan
tulokseen saksanpaimenkoiran terveystilanteessa.
Tein itse virheen A-pentueen kohdalla, kun en selvittänyt
tarkemmin vanhempien pannustaustaa. Pannusta löytyi sekä isän että emän
puolelta. Pennuista ainoastaan kahdella todettiin pannus. Pentuja oli yhteensä
seitsemän. Muut ovat eläneet terveen ja hyvän elämän. Emällä pannus puhkesi
synnytyksen jälkeen ja oli niin ärhäkkä, että ei pysähtynyt lääkityksellä.
Tästä kokemuksesta viisastuneena olen pyrkinyt jatkossa paremmin selvittämään
vanhempien taustat. Mutta niin kauan, kun sairauksista ei kerrota, ei voida
tietää koiran taustoista. Riittakin olisi hyvin voinut jättää kertomatta
asiasta, mutta mielestäni vastuullisen kasvattajan kuuluu kertoa myös ne huonot
kuulumiset, jotta koiria voidaan jalostaa terveempään suuntaan, eikä vain
lisätä määrää terveyden kustannuksella. Niitä kasvattajia, jotka olisivat
jättäneet asian kertomatta, löytyy pilvin pimein. Itse arvostan enemmän
avoimuutta ja luotan avoimesti asiat kertovaan kasvattajaan miljoona kertaa
enemmän, kuin sellaiseen, joka väittää koiriensa olevan täysin terveitä. Jalostaminen
on nimenomaan sitä, että pyritään saamaan aikaiseksi vanhempiaan parempia
pentuja. Jalostaminen ei ole sitä, että pyritään käyttämään jalostukseen vain
täydellisiä koiria. Niitä ei ole olemassakaan – jos olisi, niin sittenhän niitä
ei enää tarvitsisi jalostaa, sillä kloonaaminenhan on jo nykypäivää. Erilaisia
sairauksia on jokaisessa rodussa, jotkut hankalampia ja jotkut helpompia.
Mielestäni vastuullinen kasvattaminen on sitä, että käytetään niitä pentueen terveitä
koiria, yhdistetään niitä kaikin puolin sopiviin partnereihin ja saadaan sitä
kautta terveempiä koiria.
Olen huomannut, että nyt tämän asian julkistaminen
on aiheuttanut pienimuotoisen hysterian varsinkin Ciscon jälkeläisten
omistajien keskuudessa. Tämä on kuitenkin turhaa. Todennäköisesti koiranne
elävät pitkän ja hyvän elämän terveinä. Jos arpa kuitenkin osuisi kohdalle, on
hyvinkin mahdollista, että koira elää normaalin ja pitkän elämän pelkillä
silmätipoilla, eikä sairaus estä myöskään harrastamista koiran kanssa.