Tuolin tarina alkoi vuoden vaihteen paikkeilla, kun meikäläinen bongasi tämän upean luomuksen yhdeltä paikalliselta kirpputorilta. Kerrassaan hieno lajinsa edustaja eikä hintakaan päätä huimannut. Joten eikös vaan se otettiin matkaan mukaan ja toimitettiin pentujen - silloin uudenuutukaiseen - kaupunkiasuntoon sisustukselliseksi elementiksi, mutta myös jonkinlainen virikenäkökulmakin takaraivossa raksuttaen.
Ja kyllä se palvelikin hyvin! Siinä ehti jokainen pentu vuorollansa maata, riehua, roikkua, pissiä, repiä ja paljon paljon muuta! Se oli ns. Kuninkaan Paikka, jonka lämpöisestä sylistä taisteltiin viimeiseen saakka.
Mutta tässä se nyt on. Se koki loppunsa tänään, kun Riesa ja Huti olivat kaksistaan tarhassa isojen koirien lenkin ajan. Tässäkö on kiitos hyvästä palvelusta ja pyyteettömästä lämmön jakamisesta?Vietämme pienen hiljaisen hetken Tuolin kunniaksi. *hiljentykäämme*
Lähdenkin tästä hautaamaan Tuolin asianmukaisesti tuonne roskiskatokselle. Sniif.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti